Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

23. elo, 2019

Kiitos teille, hyvät lukijat, hienosta palautteesta, jota olen saanut viimeaikoina ja myöskin vuosien saatossa nimenomaan tästä blogin kirjoittamisesta. Pyrin kirjoittamaan kerran viikossa ja nyt on menossa viides vuosi.

Aloitin blogin kirjoittamisen muistaakseni kesällä v. 2015, tosin silloin epäsäännöllisesti silloin tällöin, mutta vuodesta 2016 säännöllisesti kerran viikossa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Pääset lukemaan helposti myös näitä vanhempia blogitekstejäni klikkaamalla tämän sivun alalaidasta kohta "Yleiskatsaus". 

Niin, aika paljon tekstiä (satoja sivuja) onkin vuosien mittaan kertynyt, ja joku lukija kerran kysyikin, että enkö julkaisisi kirjoituksiani myös paperisena versiona eli kirjana. Ajatus on kyllä ideaali, koska kirjana myöskin nettiä käyttämättömät ihmiset voisivat lukea tekstejäni niin halutessaan. Ehkäpä julkaisen tekstit kirjana (tai kirjoina) sitten kun eläkepäivät koittaa viimeistään 68 vuotiaana ja ja tietysti tulen lahjoittamaan mahdolliset tuotot Aurinkorinteen kulttuurirahastoon käytettäväksi ikäihmisten huviksi ja hyödyksi. Näin olen ajatellut, mutta aika näyttäköön...

Kirjailija Leena Krohn kirjoittaa osuvasti ihmisen kirjoittamisesta. Teoksessaan Kadotus (Teos 2018) Krohn kirjoittaa näin: - Luuletteko, että kirjallisuudessa on kysymys kirjallisuudesta? Ei sinne päinkään! Todellisuudesta, siinäkin on kysymys todellisuudesta! Sillä jokainen kirjoittaja kysyy yhä uudelleen: Mikä on totta? Ettekö ymmärrä, että kun te puhutte, puhutte hetkeen, mutta kun kirjoitatte, kirjoitatte ikuisuuteen? Se ei ole aivan vaaratonta.

Leenan Krohnin tekstit ovat samalla myös eräänlaisia hätähuutoja inhimillisen elämän puolesta: - Mutta en minä huuda, yritän vain kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy kirjoittaa. Hyvyys kaikkinensa on kiinnostavampaa kuin pahuus, koska hyvyys on pyrkimistä ja taistelua. Pahuus on vain periksi antamista.

Minusta juuri tässä on kaiken kirjoittamisen ydin, ja juuri tähän kaiketi minäkin omalla kirjoittamisellani pyrin. Kuten Leena Krohn sanoo, jokainen kirjailija etsii ihmistä. Ihminen on kaiken mitta, ihmiselle. Ihminen on salaisuus.

Aurinkorinteen nettisivulla muuten on jo noin  31300 kävijää! Viikottain sivustolla käy on noin 400- 600 kävijää, joka on todella hieno juttu. Kiitos kaikille lukijoille ja kävijöille! Matka jatkuu...

 

Laiva on parhaassa turvassa satamassa, mutta ei laivaa sitä varten ole rakennettu. (tuntematon)

  

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

 

 

15. elo, 2019

Jälleen yksi elokuinen viikko vilahtanut ohi nopeasti. Aurinkorinteen Kulttuuriklubille saimme vieraita läheltä ja vähän kauempaakin ja muutenkin viikko oli varsin tapahtumarikas. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsöössä varsinkaan palveluliikenteen osalta, mutta pitää muistaa, että tämä elokuu on kokeilukuukausi ja asiat asettuvat kohdilleen ajallaan. Myös oppilaskuljetuksissa on kuulemma ongelmia, toivottavasti näihin löytyy pian kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Kulttuuriklubilla kävi siis vieraita mennä viikolla sekä läheltä omasta kunnasta, lähikunnista että rapakon takaa USA.sta (kuva: Fullerton, California). Hienoa huomata, että kulttuuritoimintamme ikäihmisten parhaaksi herättää kiinnostusta jopa maamme rajojen ulkopuolella. Amerikkalaiset vieraamme olivat erityisen kiinnostuneita pelimannimusiikista, jota edustivat keskiviikon Kulttuuriklubilla 2-rivisten mestarit Erkki-Jussi Koivuluoma ja Veli-Matti Järvenpää. Vieraamme rapakon takaa  toivat terveisensä amerikansuomalaisesta siirtolaiskulttuurista, jonka perinteeksi on muodostunut vuotuinen FinnFest-juhla, jota nyt syyskuussa juhlitaan Detroitissa. https://finnfest.us/finnfest-2019/ 

FinnFestistä on muotoutunut myöskin eräänlainen kulttuurivaihdon tapahtuma ja juhlassa esiintyy monia suomalaisia artisteja. Hämeenkyröläistä edustusta vuoden 2011 FinnFesteiltä San Diegosta voi katsoa ja kuunnella täältä: https://youtu.be/4BlGHbZYw78 

 

Edellisessä kirjoituksessani jo taisin mainita yhteislaulun tervehdyttävästä vaikutuksesta. Tänään lauloimme virsiä, juurikin niitä kauniita ja tuttuja lapsuuden virsiä, jotka piti opetella ulkoa ainakin muutama säkeistö. Ja tänään tapahtui yksi merkillinen juttu: nimittäin joukko vapaaehtoisia laulajia tupsahti paikalle ihan sattumalta kahvilaan tietämättä, että ohjelmassamme oli juuri niillä hetkillä alkamassa virsilaulutuokio. Ja minä tietysti luulin, että he olivat lukeneet esim. Aamulehden menoinfoa ja tulivat ihan tarkoituksella paikalle! 

Ja me lauloimme kaikki yhdessä virsiä ikivanhoista virsivihkoista juuri niin voimallisesti kuin Jaakko Löytty sanoo Siionin virsistä: - Minun huono puoleni on, että saatan vetää kovalla höökällä ja jyrätä muut, mutta täällä on niin hyviä veisaajia, että ei ole sitä pelkoa. Kyllä täällä jyrähtää, Löytty sanoo.

Siis aina ei tarvita viikkojen ennaltasovittuja ja lukkoonlyötyjä sopimuksia, ei tekstareita, mesengeriä, sähköpostia yms. Tieto ja tietoisuus meissä toimii selittämättömällä tavalla ilman em. nykypäivän vempaimia, jos aika, paikka ja hetki on oikea! Kaikelle ei todellakaan ole eikä tarvitse olla mitään järjellistä selitystä. Jotkut asiat vaan tapahtuu kun aika on.

 

Raija Westergard

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

 

8. elo, 2019

Kuten tiedämme, yhteislaulussa on merkillistä voimaa ja yhteisöllisyyttä ja varsinkin vanhusten ja ikääntyvien keskuudessa laulun voimaannuttava vaikutus korostuu. Muutamia vuosia sitten maassamme toteutettiin Miina Sillanpään Säätiön tuella hieno hanke Muistaakseni laulan: musiikin käyttö muistisairaiden mielialan, elämänlaadun ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemisessa (2011). 

Tutkimustulokset osoittavat, että vuorovaikutusta painottava musiikkivalmennus soveltuu hyvin muistisairaiden kuntoutukseen. Sekä laulu että mieleisen musiikin kuuntelu ovat hyödyllisiä muistisairaan hyvinvoinnille ja omaisten jaksamiselle. Tämän tutkimusraportin lisäksi hankkeen tuotoksena julkaistaan opas, joka helpottaa mallien käyttöönottoa muistisairaiden hoitoyksiköissä ja kodeissa.

Lue lisää täältä: https://www.miinasillanpaa.fi/wp-content/uploads/2015/01/Muistaakseni_laulan-tutkimusraportti.pdf 

Oheisessa tutkimuksessa keskitytään muistisairaiden kuntouttamiseen musiikin keinoin, mutta musiikki toki kuntouttaa ja voimaannuttaa meitä kaikkia eri elämänvaiheissa - ennen muistisairautta, sen aikana ja vielä silloinkin, kun kaikki muu on unohtunut. Aurinkorinteen musiikkikokemuksissa olen itse huomannut, miten laulaminen, itsetekeminen ja esiintyminen yleisön edessä on tärkeää. Ikä ei todellakaan ole este toteuttaa itseään kulttuurin saralla.

Väitöskirjatutkija Taru Tähti Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta kannustaakin vanhuksia tekemään itse kulttuuria. Kulttuurin ei aina tarvitse tulla palvelutaloihin ulkopuolelta, vaan asukkaat ja henkilökunta voivat myös itse tuottaa sitä. - Keskeistä on miettiä, että miten minä voin tehdä kulttuuria niin että on hyvä olla. Näen tärkeänä, että kulttuurin pohja olisi ihmisten omassa osaamisessa ja kiinnostuksen kohteissa sekä siinä, että mitä he voivat vielä tehdä.

Aurinkorinteellä käy paljon vapaaehtoisia vetämässä erilaisia kulttuurituokioita, mutta aina ei vetäjän tarvitse tulla ns. ulkopuolelta. Asiakkaissa on paljon potentiaalia vetämään esimerkiksi yhteislauluja. Miksei myös muita aktiviteetteja osaamisensa ja mielenkiinnon rajoissa. Ikäihmisen rooli on olla aktiivinen tekijä, ei aina ainoastaan asiakas. Itse olen pyrkinyt kannustamaan asiakkaiden osallistavaa roolia kulttuurityössä, mielestäni siitä hyötyy sekä asiakas itse että koko yhteisö. Kukapa meistä ei haluaisi olla hyödyllinen? 

 

"Sävel vaihtuu ja laulajat, mutta ei katoa laulu. Se jää." - Uuno Kailas (1901 - 1933) 

  

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi  

 

 

1. elo, 2019

Jokin aika sitten olin eräässä seurueessa, jossa keskusteltiin ruotsalaisen yritysvalmentaja Thomas Eriksonin kirjasta Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään (Atena 2017). Teos on erittäin mielenkiintoinen ja antaa merkityksellisiä eväitä ymmärtää mm. ihmisen kehityspsykologiaa. Arvata saattaa, että keskustelusta (jossa siis olin mukana) tuli sangen kiinnostava ja erilaiset persoonat todellakin kipunoivat eri väreissä. 

Kirjan esittelytekstissä kerrotaan näin: "Onko ympärilläsi idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin. Oletko joskus juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa kumpikin puhuu aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostia, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa et käsitä mistä muut puhuvat, eikä kukaan tunnu ymmärtävän mitä sinä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti? Oletko ajatellut, että kaikki ympärilläsi ovat idiootteja?"

Erikson on kehittänyt simppelin mallin ihmisten luokitteluun ja keskinäisen vuorovaikutuksen kohentamiseen. Hän jakaa ihmiset neljään kategoriaan, ja malli on yksinkertaisuudessaan yllättävän toimiva. Miten pärjää viileä pilkunviilaaja sininen innostuvan minäpuheen suoltajan keltaisen kanssa? Tai kilpailuhenkinen päättäjä punainen varovaisenvetäytyvän vihreän kanssa? Katso kuva.

Malli ei kuitenkaan lyttää ketään, vaan toteaa erilaisuuden olemassaolon. "...yksikään käyttäytymismalli ei ole oikea tai väärä; suuri osa käyttäytymismalleista on ihan hyviä. Mikään käyttäytymismalli ei ole korrekti tai epäkorrekti. Sinä olet sellainen kuin olet, eikä sitä kannata miettiä sen kummemmin. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Olet hyvä riippumatta siitä, kuinka päätät käyttäytyä tai kuinka muut tulkitsevat käytöstäsi. Tietyissä rajoissa, tietenkin."

Lue lisää täältä: http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2019/01/thomas-erikson-idiootit-ymparillani.html

 

Luen usein päivän päätteeksi aforismeja, jotka ovat sopivan lyhyitä ja usein hetkeen osuvia juurikin unimaailman porteille. Avaan kirjan sattumanvaraisesti ja ensiksi avautuva teksti usein sopii täydellisesti ajatuksiini sillä kohtaa. Voisi melkein ajatella, että teksti on viesti tai ohje. Eikö tässä elämässä muutenkin kaikki ole vain sattumaa ja siksi ihmisen on todellakin oltava valmis kaikkeen, aivan kaikkeen.  

"Älä oleta mitään. Ole valmis kaikkeen." - Samurai Chan 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

25. heinä, 2019

Näillä helteillä vesi on ensiarvoisen tärkeää. On juotava itse riittävästi ja kehotettava myös muita - varsinkin ikäihmisiä ja lapsia - juomaan riittävästi vettä pitkin helteistä kesäpäivää. Meillä Suomessa on monien tutkimuksien mukaan maailman puhtain vesi, ainakin vettä voi juoda suoraan hanasta kaikkialla Suomessa toisin kuin useimmissa maailman maissa, jossa on turvauduttava pulloveteen.

Kuten tiedämme, vesi on elämän lähde ja ilman vettä elämä maapallolla on mahdotonta. Viime aikoina kuitenkin on tullut huolestuttavia uutisia mm. Nasalta, että miten käytettävissä olevat pohjavedet voivat loppua maailman kuivilla alueilla  muutaman vuosikymmenen aikana. Varantojen loppuminen uhkaa kuivia alueita, joilla pohjavesiä käytetään juomavetenä ja viljelyskasvien kasteluun.

Tutkijoiden mukaan muutaman vuosikymmenen saatossa jopa 1,8 miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti saattaa asua alueilla, joilla pohjavedet ovat lähes loppuneet. Joidenkin lähteiden mukaan puhtaan veden puute konkretisoituu jo vuonna 2040, siis 20 vuoden kuluttua!

Nämä ovat todella huolestuttavia uutisia. Täytyy vaan luottaa viisaisiin tiedemiehiin, jotka kehittävät systeemeitä, joilla merivedestä voidaan suodattaa juomakelpoista vettä. Jonain päivänä se tapahtuu, mutta vielä onneksi vettä riittää niin, että huuhdomme maailman puhtaimmalla vedellä jopa vessamme!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi