Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

21. maalis, 2019

Ketä tartuit viimeksi kädestä? Muistatko? Muistot tekevät sinusta sinut ja minusta minut. Ne ovat hetkiä täynnä kipua ja kauneutta. Kaikkea arvokasta. Näin Elävän arkiston uudistusta varten muutamia vuosia sitten tehty tehty tv-spotti kertoo runollisin kuvin ja sanoin muistoista, muistamisesta ja Elävän arkiston tarjonnasta. Niin, minusta ehkä on tulossa tarpeeksi pitkään elämää nähnyt, jotta katson mielenkiinnolla Elävän arkiston tuotantoa. Miksi en katsoisi, kuvat ovat muistoja, jotka tuovat mukanaan suunnattoman määrän elettyjä hetkiä.

Haluaisin tähän kohtaan kirjoittaa muutaman rivin telkkarin ohjelmapolitiikasta, mutta siitä varmaan joku vetää "herneen nenään", joten parempi olla kirjoittamatta siitä aiheesta mitään. Ja mikä minä olenkaan arvostelemaan tätä tai tuota ohjelmaa, on vaan sanottava, että makunsa kullakin ja että kaukosäätimessä on nappula, jolla telkan saa äkkiä pimeäksi tarvittaessa.

"Missä olit eilen? Missä olit kun maailma pidätti henkeään? Kun tajusit, että kaikki muuttuu? Minä haluan muistaa ne hetket. Muistan kohisevan katsomon ja leikkikaverini unelma-ammatin. Muistan surun poskillasi ja hiljaisuuden merkityksen. Muistan myös henkiin heräävän kaupungin ja matkalaukkuun pakatun odotuksen. Joskus elämä on kuin hullu vuoristorata, mutta hymyllä sadepisaratkin saa nauramaan. Kun ystävyys muuttuu rakkaudeksi, syntyy uusia muistoja. Elinen elää".

"Ei ole olemassa ylimääräistä aikaa, ei vapaa-aikaa tai joutoaikaa. Sinulla on vain elinaikaa. Anna mennä!" - Henry Rollins 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi  

 

 

 

15. maalis, 2019

Tänä keväänä ei aurinkoa ole kovin paljon näkynyt, säätila on ollut enimmäkseen pilvinen, sateinen ja harmaa. Mutta me Aurinkorinteellä kuitenkin ollaan jo kesän tunnelmissa. Piatsi että suunnitellaan kesälomia, sijaisjärjestelyjä jne, suunnittelemme myös odotettua keskikesän kohokohtaa eli Aurinkofestareita. Suunnittelu on alkuvaiheessa, mutta päivämäärä on jo päätetty eli keskiviikko 19.6.

Muutakin kivaa kesälle on suunnitteilla eli pieni iltapäivän kotiseuturetki hämeenkyröläisen kansallismaiseman äärelle Kierikkalaan. Tämäkin suunnitelma on lähinnä ajatuksen tasolla, mutta ideana olisi vierailla ryhmä kerrallaan mökillä, jonne pääsee pikkubussilla ja jossa juodaan iltapäiväkahvit maisemaa ihaillen. Tämäkin tapahtuma tarvitsee kauniin kesäpäivän ja mielellään auringon helottamaan täydeltä terältä. Katsotaan siis millaisen kesän saamma tänä vuonna. Omasta puolestani voisin toivoa hieman vähemmän hellettä kuin viime kesänä, mutta tässä kohtaa ihmisen toiveet tuskin toteutuu.

"Aurinko ei paista vain muutamalle puulle ja kukkaselle vaan koko avaran maailman iloksi." - Henry Waard Beecher 

 

Ja vielä muutama sana lempiaiheestani eli Sotesta, jonka kaatuminen ei ollut minulle mikään yllätys, mutta hallituksen kaatuminen sen sijaa sitä oli. Nyt sitten katsotaan mielenkiinnolla eteenpäin, miten esimerkiksi soteasioita lähdetään maakunnallisesti toteuttamaan, suunnitelmia on paljon ainakin Pirkanmaan osalta.

Jälleen elämme mielenkiintoisia aikoja.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

7. maalis, 2019

Mennyt viikko on ollut huikea Aurinkorinteellä, kuten useimmat päivät ja viikot yleensäkin. Hyvän mielen viikko kokosi yleisöä mielenkiintoisia luentoja kuuntelemaan.  Saimme kuulla paljon uutta asiaa mm. jalkahoidosta, josta  luennoi jalkahoitaja Päivi Nylander, mm. kosketuksen voimasta puhui Elina Väinä hoitola Valonlähteestä sekä tänään torstaina Virpi Raipala-Cormier parantavien yrttien maailmasta sekä mielen levollisuuden vaikutuksesta ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Saimme näytteitä kokeiltavaksi sekä nipun luettavaa, joka onkin varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinen opas yrttien maailmaan ja hyvään oloon.

Keskiviikkona kävi Yhteiskoulun leivontakerholaiset (leivonnaisten kera, joita saimme maistella) opettajineen, joka sekin oli hieno ja lämmin tapaaminen. Vanhusten ja nuorten kohtaamisessa on aina taikaa, jota ei osaa ihmismieli selittää, siinä ei esimerkiksi 85 vuoden ikäero tunnu missään.

Ja tulevalla viikolla hämeenkyröläinen huippuosaamisen kavalkadi jatkuu, sillä maanantaina 11.3 kuvataiteilija Liisa Hietasen Veijo, teossarjasta Kyläläiset tulee vierailulle noin klo 11 - 15 välillä. Ja silloin on myöskin Veijon malli paikalla eli Weijo Koskiranta  haitaristiystävänsä Teuvo Suoniemen kanssa eli Peräkamarin Pojat silloin framilla esiintymässä. Kuvassa Liisa Hietanen teoksensa ja mallin kanssa. Mutta kumpi on kumpi?

 ”Toteutan veistoksia virkaten ja neuloen. Tekniikastani on muodostunut osa ajatteluani. Se on jatkuvaa ja läsnäolevaa antaen muotokuvalle aikaa saada luonteensa. Työstän tällä hetkellä Kyläläiset teossarjaa, joka käsittää oman kotikyläni asukkaiden muotokuvia. Pohdin sarjassa tuttuuden ja jaettujen kokemusten olemusta. Samat tutut tuntemattomat tulevat päivittäin vastaan kylän raitilla ja yhteinen maailmamme on pienen kylän kokoinen. Teen nykyhetken kuvausta, joka taltioi omaa kokemuspiiriäni, mutta samalla jotakin kaikille yhteistä.” (Liisa Hietanen 2017)

Ja paljon muutakin mielenkiintoista ohjelmaa on luvassa tulevalla viikolla. Lue lisää kohdasta "Ohjelmaopas".

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi  

 

 

 

28. helmi, 2019

Tänään vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Näin teimme myös Aurinkorinteellä. Jouko Hannu oli vieraana Kulttuuriklubilla aiheenaan Kalevalan kuvat ja tarinat ja mielenkiintoista tarinaa riitti jopa niin, että lopulta en ollut varma, elääkö Kalevalan henkilöt edelleen.  Siis meissä kaikissa suomalaisissa saattaa olla ainakin jossain määrin pala Kalevalaa eli kannamme sisällämme ripauksen tätä meidän huikeaa muinaisuutta,  jotain kesyttämätöntä ja aitoa "väinämöistä" tai "mielikkiä". Ainakin minä tunnen monia nykyhämeenkyröläisiä, joita voisi suoraan verrata joihinkin Kalevalan henkilöihin. Ja juuri tästä syystä Kalevala on varsin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. 

Olenkin ollut aina (niin kauan kun olen Hämeenkyrössä asunut) sitä mieltä, että juuri se oikea Kalevala on täytynyt olla täällä Hämeenkyrössä. Täällä on sukunimiä ja paikannimiä, jotka viittaavat selkeästi Kalevalan nimistöön, ja koski, Hämeen hälläpyörä sekä moni muu maisema, joka tuo mieleen juurikin Kalevalan tarinoiden mystiset tienoot. Tai sitten Kalevala on ollut kaikkialla ja ei missään eli muinaiset mytologiat ovatkin kiehtovia juuri syystä, että mielikuvituksen rajat voivat ylittyä reippaasti - eikä se haittaa ketään, pikemminkin päin vastoin.

Tänään Kalevalan päivänä pukeuduin  muutamiin pronssisiin Kalevalakoruihini, joita olen vuosikymmenien saatossa saanut lahjaksi syntymäpäivinä ym. Paremminkin korut sopivat juhlatilaisuuteen, mutta ehkäpä kerran vuodessa niitä voi käyttää töissäkin ko. päivää juhlistamaan. Kuitenkin Aurinkorinteen asiakkaille myös arjen juhla on aina juhlaa ja siksi erityispäivät almanakassa ovat aina muistamisen ja juhlistamisen arvoisia.

Myös kansallispuvut ja muinaispuvut kuuluvat Kalevalan päivään. Euran emännän puku (kuvassa) on mielenkiintoinen: puku on suomalainen muinaispuku ja puvun malli on saatu Euran Luistarissa sijaitsevasta muinaishaudasta löydetyn viikinkiaikaisen puvun jäännöksistä. Ne löydettiin vuonna 1969 niin kutsutun Euran emännän haudasta, joka on ajoitettu vuosille 1020–1050.

Euran emäntä oli noin 45-vuotiaana kuollut nainen, joka oli oman yhteisönsä mahtinainen ja arvostettu jäsen. Hänet haudattiin arvokkaassa juhlapuvussa, johon kuuluivat alus- ja päällysmekot sekä esiliina. Euran emännällä oli yllään myös runsaasti erilaisia koruja. Löytö oli aikoinaan mullistava, sillä tuolloinen mielikuva muinaispuvuista perustui nykyisiin kansallispukuihin, joiden mallit ovat vuosisatoja myöhemmältä ajalta. Ainoastaan kansallispukuihin liitetyt korut pohjautuvat esihistoriallisiin löytöihin. Euran puku on ainutlaatuinen myös muihin suomalaisiin muinaispukuihin verrattuna, koska kaikki sen elementit ovat peräisin samasta haudasta. Lisäksi se on värejä myöten pyritty tekemään mahdollisimman paljon alkuperäistä vastaavaksi. (Wikipedia 28.2.2019)

Niin on pitkät miun pihani,
kuin on pitkät pilven rannat,
niin on kaiat kaivotieni,
kun on kaiat kaaren rannat,
sinne oikein oveni,
kunne oikein otavat. 
(Mateli Kuivalattaren runo vuodelta 1838: SKVR VII2 2106)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

 

21. helmi, 2019

Tämä artikkeli on julkaistu noin vuosi sitten jossain, minä kopioin jutun silloin itselleni koneeni uumeniin myöhempää käyttöä varten ja nyt on tullut tuo "myöhempi". Muistin tämän kun luin tänään Hesarista keravalaisten lasten alkaneen ompelemaan kestokasseja korvatakseen kaupan muovikassit. Muovikassit ovat nimittäin Suomessa jonkinlainen ongelma, mutta vielä hyvin vähäinen verrattuna Intiaan: 

"Intiassa Mumbaissa Versovan rannalle huuhtoutuu valtavat määrät muoviroskaa. Kerran viikossa vapaaehtoiset puhdistavat rannan talkoilla. - Meri huuhtoo roskat rannalle. Ranta täyttyy roskista 2-3 kuukaudessa. Jos sitä ei siivoa, roskaa tulee koko ajan lisää. Meri on kalojen ja merieliöiden elinympäristö. Millä oikeudella me likaamme niiden kodin, kysyy ranta-aktivisti Afroz Shah.

 Joka minuutti yksi rekkalastillinen muovia dumpataan mereen. Joka vuosi yli kahdeksan miljoonaa tonnia muovia päätyy maailman meriin. Nykymenolla vuoteen 2050 mennessä maailman merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Ongelma on maailmanlaajuinen. Ajan myötä muovit pilkkoutuvat pieniin palasiin, joita merieläimet syövät. Mikromuovit voivat päätyä myös meidän lautasillemme. – Tämä simpukka-annos sisältää noin 90 mikroskooppista muovipalaa, esittelee ekotoksikologi Colin Janssen Ghentin yliopistosta näyttäen annosta.

 Merilintujen vatsat muovia pullollaan. Muovi on jo osoittautunut kohtalokkaaksi esimerkiksi merilinnuille. Esimerkiksi kuolleina löydetyistä linnuista löytyy jatkuvasti muovia. – Nämä ovat kuolleet hitaasti. Sulkiakin on irronnut, sanoo tutkija Jan van Franeker Wageningenin merentutkimuslaitoksesta tarkastellessaan rannalta löydettyjä kuolleita lintuja. Monien lintujen vatsasta löytyy muovia. Muovi on täyttänyt linnun vatsan eikä se ole tuntenut nälkää. Sen takia se on luultavasti nääntynyt nälkään. – On häpeä ihmiskunnalle, että muovia löytyy eläimistä, puuskahtaa van Franeker. Merten muoviongelmaa yritetään ratkaista esimerkiksi muovipussikielloilla. Muoviroskan keräämiseen merestä on kehitetty laitekin, mutta se on vasta koekäytössä" (Tiede-lehti 2017)

 Monet Aurinkorinteen asiakkaat muistavat, miten muovi tuli markkinoille Suomessa. Taisi olla 1950-luvun lopussa tai 1960-luvun alussa. Ensin tuli ämpäreitä ja sitten kaikkea muutakin, ja lopulta muovista tehtiin melkein kaikkea mahdollista. Ja nyt siitä haluataan eroon. Ja on todellakin pakko päästä ainakin jonkinlaiseen ratkaisuun muovin vähentämisessä maailmanlaajuisesti.

Pitäisikö siis alkaa ompelemaan kestokasseja? Alku on sekin, jos ei ole koko ongelman ratkaisu.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi