Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

18. heinä, 2019

Kesäkahvila on ollut tämän kesän uutuus Aurinkorinteellä ja on minusta toiminut hienosti. Kahvittelijoita on riittänyt ja leivonnaiset tehneet kauppansa tasaiseen tahtiin. Keskiviikkojen vapaaehtoinen leipuri on toiminut tunnollisesti ja leivonnaiset olleet maistuvia, kuten myös muut päivittäiset tarjottavat. Tuoreen pullan tuoksu aamuisin on ollut kodikas ja erilaisia muistoja herättävä kokemus niin asiakkaille kuin vierailijoillekin.

Kahvi on tietysti kahvia monille suomalaisille, mutta itse olen enemmän teen ystävä, vaikka juon myös kahvia silloin tällöin. Aurinkorinteen Teehuone sai alkunsa noin 1.5 vuotta sitten, kun ostin jollain reissulla ison määrän irtoteetä (kun kerran halvalla sain, kuten Sulo Vilen aikoinaan Tankki täyteen-sarjassa). No, eipä hätää, tarjosin tätä teetä Aurinkorinteellä aamupäivän juomaksi asiakkaille ja aromikas intialainen tee maistuikin yllättävän hyvin varsinkin hunajalla maustettuna. Samalla syntyi hienoja keskusteluja kuin luonnostaan höyryävän teemukin äärellä. 

Kuten tiedämme, tee on ikivanha rohtokasvi. Teepensaan lehtiä on käytetty jo n 4700 vuotta rohtona ja piristyksenä. Lehdissä on keskushermostoa stimuloivaa kofeiinia 2,5 - 4 % (kahvissa 0,3 - 2,5%). Kuitenkin teen historia yltää vielä paljon kauemmaksi menneisyyteen. Kymmeniä miljoonia vuosia sitten Brahmaputrajoen yläjuoksulta Indo- ja Lounais-Kiinaan ulottuvalla subtrooppisella vyöhykkeellä eräs Camellia -pensaskasvisuvun 120:sta yksilöstä alkoi muodostaa lehdissään myöhemmin kofeiinina tunnetuksi tulevaa keskushermostoa aktivoivaa ja miedosti huumaavaa alkaloidia.

Tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua alkuperäiskansat havaitsivat, että syömällä erään tietynlaisen kameliakasvin lehtiä mieli virkistyy ja väsymys ja näläntunne kaikkoavat joksikin aikaa. Tätä rinteillä ja vuorilla viihtyvää vaatimattoman näköistä kameliaa alettiin kutsua mm. nimillä la ja miem, joista myöhemmin alueelle saapuneet kiinalaiset omaksuovat teetä tarkoittavat sanat tu, ming ja cha omaan kieleensä.

Yi Mok (1471-1498) on sanonut, että "tee takaa pitkän elämän, parantaa sairauksia, kohottaa mielialaa, lohduttaa sydäntä ja puhdistaa mieltä". Tähän ei liene mitään lisättävää eikä pois otettavaa.

Tulevan viikon maanantaina kannattaa tulla Aurinkorinteen Kulttuuriklubille klo 13 alkaen kuuntelemaan kirjailijavieras Panu Rajalaa. Hän puhuu itse valitsemastaan aiheesta, mutta varmasti aihe sopii Hämeenkyröön ja kesään, ja siihen sillanpääläiseen suven idylliin, joka vain Hämeenkyrössä on täydellisin juuri tähän aikaan vuodesta.

 

 

Raija Westergard

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

11. heinä, 2019

Kirjoitin tämän jo kertaalleen, mutta sitten onnistuin hävittämään tekstin. No, eipä siitä nyt kovin suurta menetystä tullut, mutta joskus käy näinkin. Jos muistelen nyt, niin oikeastaan aika paljon tekstiä olen kirjoittanut elämäni aikana lähes suoraan digiavaruuteen, koska en aina ymmärrä olla riittävän tarkka tallentamisen suhteen.  Tai siis en nyt ihan koko elämäni aikana, koska vasta tämä tietokoneaika on tuonut kohdalleni kadottamisen kulttuurin kirjoittamiseen. 

Niin, tuo riippumatto (kuvassa) on kyllä kiva,  mutta minun heinäkuuhun se ei kuulu. Enää. Nimittäin riippumattoon on varsin viheliäinen asettua, jos onnistuu siinä ollenkaan, koska ainakin minut riippumatto heitti varsin usein yli laidan toiselta syrjältä kun toiselta puolelta sinne yritti. Hevosen selkäänkin pääsee helpommalla kuin riippumattoon. Ja voi mustelmien määrää...

Mutta lapsuuden keinut olivat kivoja. Siis kiikkukeinut, joita tehtiin kahdesta köydestä ja laudanklapista ja ripustettiin vahvaan männynoksaan. Ja aina piti olla kovat vauhdit ja joskus oksa katkesi - ja taas tuli mustelmia. 

Vaikka heinäkuu on jo pitkällä, varsin vähän olemme olleet Aurinkorinteen terassilla. Ei, ei siellä ole riippumattoa eikä kiikkulautaa, mutta paikka on muuten hieno ja maisema täydellinen. Niin, siellä terassilla ei ole tarjennut. Vaikka toisinaan onkin aurinko paistanut lämpimästi, mutta tuuli jäähdyttää lämmön nopeasti. Ja harvoin Aurinkorinteen terassilla on täysin tuuletonta, siis ei juuri koskaan. Siksipä me haaveilemme lasitetusta terassista, mutta se haave toteutunee hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti ensi vuonna. 

Onneksi kuitenkin Siljankodin terassiremontti on aloitettu. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

7. heinä, 2019

Tulevana keskiviikkona 10.7 on kuvataitelija Helene Schjerfbeckin (1862-1946) päivä ja samalla Suomen kuvataiteen päivä. Me Aurinkorinteellä juhlistamme paitsi kuvataiteen päivää, myös ja erityisesti  meidän asiakkaiden omien töiden näyttelyä, joita töitä asiakkaat ovat työstäneet Elämän värit - taidepiirissä kevään ja alkukesän aikana Raija Mäensivun opastuksella. Töistä osa on jo nyt esillä Taidetunnelissa ja lisää ripustamme esille ennen avajaispäivää.

Elämän värit - taideprojektin tuloksena töitä syntyi runsaasti ja eri tekniikoilla toteutettuna. Kaikki työt eivät mahdu kerralla esille, joten näyttely on vaihtuva ja avoinna aina silloin, kun päiväkeskus ja kahvila on auki eli arkisin klo 10 - 14. Kannattaa siis tulla tutustumaan näyttelyyn ja juoda samalla pullakahvit Aurinkorinteen kesäkahvilassa.

Aurinkorinteellä voi tutustua myös Leo Pahlaman, Pentti Kokon, Usko Nyströmin, Kirsti Melartinin ja Eino Heljon mm. menneisyyden Hämeenkyröä kuvaaviin teoksiin. Vitriineissä on esillä harmonikkataiteilija Veli-Matti Järvenpään soittimia, julisteita ja mm. Emma-patsas v. 1992 sekä Taidetunnelissa käsityötaiteen erilaisia töitä.

Kuva: Helene Schjerfbeckin työ "Sininen madonna" v. 1943

 

 "Sanotaan, että elämä on unta, mutta se ei ole meille vielä kyllin. Tähän unen elämään uneksimme vielä toisen unen, taiteen elämän." - Jakob Bosshart

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

4. heinä, 2019

Tänään ilahduin meidän kesänuorista, jotka innostuivat runoista. Tai ainakin oletan heidän innostuneen Eino Leinon tuotannosta, jota luimme yhdessä ja erikseen asiakkaitten iloksi.

Hienosti nuoret oivalsivat mistä oli kysymys: välttämättä ei tarvitse heti osata lausua, vaan voi lukea tavalliseen tapaan, kunhan sen tekee selkeästi ja hitaasti, jotta sanoista saa selvää. Runotuokio ilahdutti ja nuoria oli kiva kuunnella perinteisen runouden äärellä.

Ja runot olivat tänään sopivia, koska tulevana lauantain on juuri Eino Leinon päivä ja samalla runon ja suven päivä, ja siksi runoja luimmekin.  Ja kun vielä sattui löytymään runokirja - sekin lahjoituksena saatu eli teos Tämän runon haluaisin kuulla, Tammi 1980.

Taas kerran huomasin meidän asiakkaitten taholta, että juurikin mitallinen runo on se oikea runo. Proosaruno ei oikein osu vanhemman väen runomakuun, mutta Eino Leinon runot kyllä osuivat ja kaikista suosituin oli Kell onni on se onnen kätkeköön. Suosittu on myös oma suosikkini  eli Elegia: Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta...joka toisaalta on hieman ahdistavaa, mutta kaunista silti. Mutta ei niin kaunista kuin Nocturne: Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu...

Heinäkuu kukkii nyt kauneinta kukintoaan ja olemme Aurinkorinteellä ihastelleet koko viikon Raipalan kukkapeltoa, kauniin valkoista kukkamerta, joka näkyy hienosti Aurinkorinteen ikkunoista. Olemme samalla arvuutelleet, että mikä kukka lienee kyseessä? Kukka on päivänkakkaran näköinen, mutta ei ole päivänkakkara.  Monenlaisia arvauksia on tullut: saunakukka, kamomilla, saunio. Tänään olimme yhtä mieltä, että kyseessä on saunio eli saunakukka. Tosin varmoja emme ole tästä edelleenkään, mutta ehkäpä se selviää jonain päivänä. 

Riksa on ollut ahkerassa käytössä tällä viikolla samoin kuin Rönsyn väki. Asiakkaamme ovat saaneet nauttia vauhdista ja kauniista maisemista, vaikka säätila on ollut viileähköä. Mutta eipä tuo ole tahtia haitannut, lämmintä päälle ja menoksi. Riksan kyydistä näkeekin maisemat paremmin ja juurikin tuon aiemmin mainitsemani kukkapellon. Miten kaunis onkaan maa näinä päivinä...

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi  

 

 

 

27. kesä, 2019

Aurinkorinteellä vietämme heinäkuun ensimmäisen viikon teemalla "Ihmisiä suvessa: kohtaamisia ja keskusteluja". Ajatus viikosta ilman Kulttuuriklubin vapaaehtoisia ohjelmaesittäjiä tuli esille eräässä palaverissa ja siksi demokraattisella päätöksellä tuleva viikko on keskitetty kohtaamisille, keskusteluille ja ihmisen kokoisille tarinoille. Samaan aikaan meidän ahkerat kulttuurivapaaehtoiset voivat pitää lomaa Aurinkorinteeltä, vaikka useammat heistä - omien sanojensa mukaan - eivät juurikaan halua lomailla Kulttuuriklubin toiminnasta. Kokevat, että juuri tämä vapaaehtoistoiminta antaa heidän omaan elämäänsä sisältöä ja syvyyttä samaan tapaan kuin heidän esiintymisensä antaa meidän asiakkaille - minusta se on hienosti sanoitettu ja siinä onkin mielestäni koko vapaaehtoistoiminnan ydin.  

Kohtaamisia on monenlaisia ihmisen elämässä. Monet niistä merkityksettömiä, hajamielisiä ohittamisia elämän valtatiellä, mutta varsin monet erittäin merkityksellisiä, joista jää jälki syvälle sieluun. Uskaltaisitko olla ihmisenä itsellesi, kysyy kirjailija, psykoterapeutti Maaret Kallio. Teoksensa Inhimillisiä kohtaamisia pysäyttää mielemme olennaisen äärelle. Miten osaisimme kommunikoida ihmisten kanssa niin, että todella kohtaamme heidät?

Jos emme ole aidosti läsnä kohtaamisissamme, emme saa sitä mitä tarvitsemme: viesti ei mene perille, emme itse tule kuulluksi, nähdyksi tai kosketetuksi. Lempeällä ja lujalla otteellaan Maaret Kallio osoittaa inhimillisyyden tärkeyden. Kun uskallamme kohdata itsemme ja toisemme inhimillisinä ihmisinä, saamme kosketuksen aidosti syvään ja hyvään elämään. Nykypäivän kiireessä mielemme ei asetu kohtaamisten tasolle, vaan sitä pitää osata tyynnytellä. Kohdatessamme toisemme aidosti annamme tilaa sekä omalle että toisen epätäydellisyydelle. Inhimillisiä kohtaamisia auttaa meitä havainnoimaan omaa arkeamme. Syventymällä itsemme ja toisten kohtaamiseen voimme tulla paremmin kuulluiksi omana itsenämme. (Maaret Kallio: Inhimillisiä kohtaamisia, WSOY)

Siispä tulevalla viikolla kohtaamme ja keskustelemme Aurinkorinteen kesäterassilla (jos sää sallii) tai sisätiloissa. Mielenkiintoisia hetkiä odotellen. Tervetuloa keskustelemaan! 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi