Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

21. tammi, 2021

Se alkaa noin viisissäkymmenissä. Vanheneminen. Silloin horisontti pysähtyy. Seitsemissäkymmenissä horisontti tulee jo kohti eikä sen kohtaamisesta tiedä, mutta jossain kohtaa kohdataan varmasti, näin sanoo eläkeläinen, pappi, tietokirjailija ja kolumnisti Hilkka Olkinuora. Paitsi että hän on varautunut vanhenemiseen monella tapaa hyvin, hän on varautunut myöskin kuolemaansa. Mutta äkkikuolemaa hän ei sentään toivo:

"Toivon kuolemaa, joka ilmoittautuu minulle. Ajattelen, että hyvä lähteminen on sellaista, että lähtijä ehtii saattaa jälkeenjääneet uuteen elämään, sanoa hyvästit ja pyytää anteeksi." Moni ei halua puhua kuolemasta, mutta Hilkka Olkinuora haluaa. Kuolema toki kuuluu hänen papin työhönsä, mutta hän on kohdannut monia kuolemia myös henkilökohtaisessa elämässään.

Kuitenkaan Olkinuora ei ole katkeroitunut jäätyään yksin meren rannalla sijaitsevaan taloonsa. Tai eihän hän yksin ole, koska koirakaveri on tukena ja turvana. Mutta vanheneminen on tosiasia, jota ei voi kiertää eikä kieltää: "Ajattelen, että elämäntyöni idea on moninaisuus, asioista kiinnostuminen. Vanhetessa ilmenee myöskin yksi suuri viisaus eli taakse jättämisen taito. Otetaan asiat niin kuin ne tulevat, otetaan oppia ja jätetään sikseen." (Kotiliesi 19/2020 otsikolla "Älä jätä mitään huomiseen".

Olen samaa mieltä Olkinuoran kanssa monistakin asioista, mutta myös taakse jättämisen viisaudesta. Hiljalleen iän karttuessa nimittäin huomaa, miten tuo tai tämä asia ei enää kertakaikkiaan kiinnosta, ei halua tai että näkee asian täysin turhaksi, aikasyöpöksi tms. Tällainen todellinen aikasyöppö muuten on Facebook, jonka olen ajatellut jättää taakseni, mutta en ihan vielä. Mutta varmasti sen teen ennen kesää.

Aurinkorinteen horisontissa ei tapahdu mitään uutta juuri nyt. Tilanne ennallaan eli pysynee suljettuna ainakin toistaiseksi. Asiakkaiden koronarokotukset ovat ratkaisevia Aurinkorinteen avautumisen näkökulmasta samoin kuin yleinen pandemiatilanne. Tauti ei vielä ole näyttänyt antautumisen merkkejä. Muuntautumisen merkkejä kyllä, mutta se on jo toinen juttu. Aika näyttää koronan todellisen mahdin, ja mitä kaikkea siihen lopulta sisältyykään. Vielä emme tiedä oikeastaan mitään. Kukaan ei tunnu tietävän oikeastaan mitään, joka tuntuu oudolta ja epätodelliselta. 

Lue uusin kunnan 20.1.2021 päivitetty koronatiedote täältä: https://www.hameenkyro.fi/site/assets/files/8630/hameenkyron_kunnan_koronatiedote_20_1_2021.pdf

"Vanheneminen vain on ainoa tapa elää kaemmin. Etelä-pohojalaasena sanon notta en minä vanha ole, oon vain kauan ollut" (Juhani Hakala)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON

 

 

 

15. tammi, 2021

Taas muuten kävi niin, että kun tekstini oli lähes valmis, se hävisi johonkin "taivaan tuuliin". Mutta siispä vaan kirjoittamaan uudelleen. Sekin on koettu, että kun jostain syystä joutuu kirjoittamaan tekstin uudelleen, siitä tulee parempi. Ainakin omasta mielestä. Ehkäpä toisella kirjoituskerralla jää pois turhia rönsyjä ja samalla tarkentuu myös kirjoituksen rytmi.

No niin. Pakkasaamu ja valoa taivaalla samoin kun on valoa myös koronatilanteen kannalta syystä, että Hämeenkyrössäkin on päästy rokotusohjelmassa hyvään alkuun. Aurinkorinteen kannalta se tarkoittaa, että päivätoimintaa ei voitane avata ennen kuin kaikki asiakkaamme ovat rokotettu, myös tehosterokotettu. Joten ehkä joskus maaliskuussa elämä Aurinkorinteellä saattaa avautua vanhaan malliin. Tai sitten ei. Emme voi tietää varmasti, milloin korona on kukistettu ja voimme turvallisesti kohdata ikäihmisiämme kasvoista kasvoihin.

Katso täältä viimeisin kunnan koronatiedote:  https://www.hameenkyro.fi/site/assets/files/8630/koronatiedote_12_1.pdf 

Nyt kun Aurinkorinne on suljettuna, minulla on ollut ilo tutustua Siljankodin elämään. Todellakin on ollut antoisaa työskennellä tässä muistisairaille tarkoitetussa ympärivuorokautisen hoivan yksikössä Hämeenkyrössä: tutustua asukkaisiin, henkilökuntaan, jotka kaikki ovat ottaneet minut iloisesti ja ystävällisesti vastaan, joka on tuntunut todella hyvältä. Todellakin, en sitten olekaan vielä nähnyt ja kokenut ihan kaikkea työsarallani!

Muistisairaan kohtaaminen on aina sellainen suuri kohtaaminen, joka koskettaa varmasti molempia osapuolia yhtä paljon. Ajattelemisen aihetta onkin siinä, miten voi koskettaa ihmisen maailmaa, joka on jossain muistin ja unohduksen tuolla puolella paikassa, jonne polku on varsin monimutkainen prosessi. Katse, kosketus ja esimerkiksi joku vanha tuttu laulu voi avata väylän, jolloin äkkiä johonkin kaukaisuuteen kiinnittynyt katse saattaa kääntyä, kirkastua ja huulet liikkuvat mukana: "Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme. Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme".

Alkuperäisessä tekstissäni tänään - siis siinä joka katosi - kirjoitin katseen ja kosketuksen hyvinvointivaikutuksista, mutta en halua enää nyt palata siihen aiheeseen. Ehkä myöhemmin, ehkä en koskaan. Aiheet ovat nimittäin sellaisia, että ohittaessaan ns. pysäkin, ne eivät välttämättä palaa enää koskaan ainakaan samassa muodossa. Kosketuksen ja katseen voimasta kuitenkin sen verran, että kuten tiedämme, jokaisessa kohtaamisessa ja kosketuksessa syntyy sieluumme uusi sivu, ikään kuin kirjoittaisimme siinä kohtaa uutta luomiskertomusta, joka sitten jalostuu jokaisella kohtaamisella aina vaan enemmän. Siis jos niin haluamme. Tässä kohtaa ei kai voi kuin todeta, että elämä kaikkine kohtaamisineen  on ihmeellistä. Elämä on!

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka huoneeseen astuessaan sanovat: tässä minä nyt olen. Ja niitä, jotka saapuessaan sanovat: siinähän te olettekin! (Frederick L. Collins)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON

 

Lue täältä Siljankodin Blogi: http://siljankodinblogi.blogspot.com/

Ja Facebook: https://m.facebook.com/pages/category/Not-a-Business/Siljankoti-H%C3%A4meenkyr%C3%B6-107156177830508/

 

 

8. tammi, 2021

Minulla on kolme ompelukonetta. En tiedä kiinnostaako se ketään, mutta kerron silti: kahta vanhempaa konetta en ole kokeillut vuosiin, mutta todennäköisesti toimivat edelleen kuten ovat toimineet viimeiset 100 vuotta (suunnilleen). Nämä vanhat mallit ovat helppoja ja käyttökelpoisia, eivät tarvitse edes sähköä toimiakseen toisin kuin uudempi koneeni, joka usein reistailee milloin mistäkin syystä. No, eipä se ole ihmekään, kun monet osat ovat tehty muovista tai "kuttaperkasta", kuten isäni pruukasi sanoa.

Mutta minun ei pitänyt kirjoittaa ompelukoneista vaan ompelemisesta, joka on hieno taito, jonka jokaisen kannattaisi opetella. Kaikkea ei ihmisen tarvitse ostaa valmiina, vaikka tarjontaa on yllin kyllin. Itse ahdistun aina vaatekaupoissa sovituskopeista puhumattakaan,  koska mietin aina kuka ne vaatteet ompelee ja missä maassa tai maanosassa? Kotimainen tuote on asia erikseen, mutta säälin esimerkiksi Intian tekstiiliteollisuuden lapsityövoimaa, joilta lapsilta vaaditaan todellakin liian paljon liian varhain. En mene yksityiskohtiin, mutta aiheesta löytyy dokumentteja, jotka ovat ikävää katseltavaa. En suosittele herkille, mutta toisaalta kukaan ei saisi ummistaa silmiään tämän maailman hädältä, on se sitten millainen ja missä  tahansa.

Tuija Pyhäranta kirjoittaa viimeisimmässä Askel-lehdessä juurikin ompelemisesta: "Uusien asioiden opettelu elähdyttää myös aikuista. Kiitos peruskoulun juuri mitään ei kuitenkaan tarvitse aloittaa aivan nollasta. Olenhan monien arjen taitojen lisäksi opetellut aikanaan muun muassa sirklaamaan, dreijaamaan, koodaamaan ja kirjoittamaan haikuja".

Vuosi on lähtenyt käyntiin onnahdellen. Näyttää myös siltä, että koronarokotuksia odotellessa saattaa mennä vielä toinenkin tovi. Nyt on jo selvää, että tänä vuonna ja tulevaisuudessa voimme varautua pysyviin muutoksiin monissa arjen käytännöissä, ja mitä tulee esimerkiksi  taloudellisiin vaikutuksiin, ostoskäyttäytymiseen (vaatekaupoista jo kirjoitin tämän tekstin alussa), etätöihin, etäkokouksiin jne. Johtajilta ja esimiehiltä (esihenkilöiltä) odotetaan entistä enemmän palvelevaa johtamisotetta. Firmoilta odotetaan enemmän eettistä ajattelua voiton tuottamisen sijaan jne.

Matkustaminen muuttaa muotoaan ehkä kaikista eniten. Tulevaisuudessa sen ennustetaan olevan Netflix-tyyppistä eli kuukausihinnalla lentää ja majoittuu määrätyn määrän ja hotellihuonetta voi käyttää myös toimistona tarpeen mukaan. Sitten kun. Kuka lentää, minne lentää ja minkä vuoksi? Aika näyttää.

Länsirannikolta ei mitään uutta. Eli Aurinkorinne jatkaa hiljaiseloaan. Viimeisin kunnan koronatiedote on päivätty 5.1.2021 ja on luettavissa kunnan nettisivulta.

Mutta koronasta, rokotteista ja kaikista viime aikojen uutisista huolimatta talvi etenee, päivä pitenee ja taivas kirkastuu kevättä kohti. Nautitaan siis talvesta, mieluisasta puuhastelusta ja odotellaan tulevaa toiveikkaana. Valoa kohti!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON

 

 

 

30. joulu, 2020

Vuosi vaihtuu seuraavaan ja edelleen koronatilanne jatkuu epävakaana, vaikka valoa (rokote) näkyy jo ns. tunnelin päässä. Aurinkorinteen osalta näyttää siltä, että ainakin 17.1. asti päiväkeskus kuntosaleineen on suljettuna. Nämä päivämäärät ovat kovin häilyviä ja muuttuvat tilanteen mukaan, mutta toistaiseksi koronatilanne näyttää tältä myös Aurinkorinteen osalta. Käy lukemassa viimeisin kunnan koronatiedote täältä: https://www.hameenkyro.fi/tietoa-hkyro/hameenkyro-info/koronavirus/

Tämä eletty vuosi 2020 on ollut todella merkillinen, mutta en lähde tässä kirjoituksessani ruotimaan vuotta tämän enempää. Medioissa koronavuotta käsitellään varmasti moneen kertaan näinä päivinä, joten eiköhän se riitä. Toki virheistä on otettava opiksi ja todennäköisesti osaamme seuraavaan pandemiaan varautua paremmin. Niin, tuskin tämä korona, eli covid-19 jää ainoaksi meidän sukupolvemme pandemiaksi. Varmasti tautimuotoja kehittyy lisää, virukset muuttavat muotoaan jne. Näin on käynyt kaikissa ihmiskuntaa ravistelleissa pandemioissa kautta historian ja näyttää käyvän edelleen lääketieteen huimista edistysaskelista huolimatta.

Mutta nyt on kiitoksen aika: sydänlämpöinen KIITOS teille kaikille, hyvät lukijani, menneestä vuodesta ja siitä, että olette viihtyneet kirjoitusteni parissa jo noin 75 000 kertaa! Olen saanut runsaasti positiivista ja innostavaa palautetta teksteistäni ja monet ovat kertoneet saaneensa paljon ajattelemisen aihetta juurikin minun kirjoitusten siivittämänä. Lämmin kiitos näistä palautteista! Juuri siinä - että osaa antaa ajattelemisen "lankoja" - onkin kaiken kirjoittamisen ydin ja perimmäinen idea. Tuskin kukaan oikeasti haluaa kirjoittaa vain itselleen, kaikki tekstit haluavat tulla aina luetuksi, ennemmin tai myöhemmin.

On vielä sanottava, että kirjoittaessani olen joku toinen, en se sama ihminen, jonka tapaatte kasvotusten missä tahansa arjessa. Samaa sanovat monet muut kirjoittajat ja juuri siksi kirjoittaminen onkin kiehtovaa: voi olla hetken eri persoonassa ja joku muu, niin oudolta kuin se saattaa äkkiseltään kuulostaa. Ja ehkäpä lukijakin on ainakin hetken toinen?  Tästä universaalista kohtaamisesta kirjoittaa kirjailija Leena Krohn teoksessaan Tainaron v.1985: "Täällä voit törmätä tuntemattomaan, ja hän tulee luoksesi kuin vanha tuttava ja alkaa muistella jotain taannoista hupaisaa sattumaa, jonka muka olette yhdessä kokeneet. Kun kysyt: - Milloin? hän nauraa ja vastaa: - Silloin kun olin toinen."

Kiitän siis kaikkia lukijoitani menneestä vuodesta ja toivotan onnellista uutta vuotta 2021!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergård@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON

 

 

24. joulu, 2020

Tänään, jouluaattona vuonna 2020 tätä kirjoittaessani ikkunan takana on valoisaa! Pieni pakkanen on kuorruttanut pitkospuut eli oikopolkuni postilaatikolle (ja roskalaatikolle) pienen metsikön halki, jonka polun varrella on myös meidän oma hautausmaa. Siis eläimille tarkoitettu, mutta voin hyvin kuvitella tämän kotikuusikon alle myös itseni sitten, kun aikani on lähteä. 

Kuten varmaan moni tiedättekin, en tänään enkä koskaan muulloinkaan kirjoita tätä blogia fyysisesti Aurinkorinteellä. Mutta vaikka en Aurinkorinteen seinien sisäpuolella olekaan, silti Aurinkorinteen elämä ja ihmiset ovat minulle tärkeitä, ja ovat mielessäni usein, kuten nytkin juuri tänään, jouluaattona, hetkenä ennen 700 vuotta vanhaa joulurauhan julistusta Suomen Turusta.

Pohdin esimerkiksi, että miten kukin asiakkaistamme viettää joulunsa nyt, ovatko useimmat ikäihmisistä ja vanhuksista entistäkin yksinäisempiä juuri tänä koronajouluna, kun sukulaisvierailuista on varoiteltu pandemian tarttumisriskinä? Onko siis puhelin, radio ja telkkari ainoa vanhusten ajankulu näinä pyhinä, jos ulkoileminen ei yksin onnistu? Tai lukeminen ja käsityöt?

Toivottavasti yksinäisille vanhuksille ainakin soitetaan usein, joko omaisten tai vapaaehtoisten toimesta. Omasta kokemuksestani tiedän, miten tärkeää soittaminen on. Nykyisin soitan vain unissani, ja hän - äitini - joskus vastaakin. Rajan takaa.  

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhaisaa joulua ja rentouttavia pyhäpäiviä!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergård@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON