Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

23. touko, 2019

Valon määrä on lisääntynyt merkittävästi ja kohta alkaa pohjolan valkeat kesäyöt, joille ei ole maailmassa vertaa. Myös Aurinkorinteellä valmistaudutaan kesään monin eri tavoin ja varsinkin keskikesän kohokohtaan eli Aurinkofestareihin, jotka vietämme myöskin tänä kesänä suunnilleen samaan tapaan kuin edellisinä kesinä, poikkeuksena vain, että "lainaamme" festariesiintyjiämme hetkeksi myös Kurjenmäkikodin ja Siljankodin asukkaiden iloksi.

AURINKOFESTARIT 2019 ovat siis keskiviikkona 19.6 ja aloitamme klo 12 tervetulomusiikilla ulkoterassilla. Festari jatkuu sisätiloissa (koska Suomen sääolosuhteet ovat arvaamattomat) klo 12.30 tervetulosanoilla ja musiikilla. Hämeenkyrön sosiaalijohtaja Taina Niiranen puhuu klo 13 ajankohtaisista aiheista, jonka jälkeen jatkamme monipuolisella ohjelmalla noin klo 15 asti. Kuva ohessa viime vuoden Aurinkofestareilta.

Paikalle on lupautunut Aurinkorinteen kulttuurivapaaehtoisia mm. Pihapelimannit, Peräkamarin Pojat, Pekka Mäkelä ja Aurinkorinteen tanssiorkesteri, JPH-Rock, Trio Pauli, Jouko & Kaitsu, Manti & Mainingit, Veli-Matti Järvenpää & Vessu Salgren sekä trubaduuri Heikki K-V. Pienet muutokset ohjelmassa ovat mahdollisia ja muutamia esiintyjiä voi vielä tulla lisää. Lisäksi paikalle tulee yllätysesiintyjiä sekä piha-alueelle päristelee paikallinen moottoripyöräkerho Mc Dementos. Myös riksa-ajelua on luvassa. Viime vuosien tapaan tarjoamme mansikoita ja makkaraa sekä kaffetta ja pullaa. Muutamia sponsoreita on ilmoittautunut mukaan tukemaan festariamme. Kiitos jo etukäteen.

Kesäkuun alussa 3.6 klo 10 avautuu myöskin Aurinkorinteen KESÄKAHVILA, jonne kannattaa poiketa kahville joka arkipäivä klo 10 - 14. Kahvit voi nauttia joko sisällä tai ulkoterassilla säästä riippuen. Tarjolla kahvia, jäätelöä tai leivonnainen. Keskiviikkoisin tarjoamme uunituoretta pullaa/leivoksia ja silloin paikalla myöskin leipuri, jolla on jauhopeukalo kohdillaan. Samoin jutut.

Näillä suunnitelmilla siis kohti kesää. Kannattaa seurata ilmoitteluamme mm. Aurinkorinteen Uutiskirjeessä, Fb.n eri ilmoituksissa, Aamulehden Menot-osiossa jne. Myös kauppojen ilmoitustauluja kannattaa seurata. 

Nautitaan alkukesän valosta ja hennon vihreästä luonnosta, kohta syreenit tuoksuvat ja voikukka kukkii. Ja pieni kesäsadekin on aina tervetullutta.

"Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt." - Kiinalainen sananlasku 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

 

16. touko, 2019

Näinä päivinä ei voi välttyä termeiltä "totuudenjälkeinen aika, valeuutinen, valemedia, vaihtoehtoiset faktat " jne, siis uusia termejä, joiden esiin nouseminen kertoo siitä, kuinka totuuden ja valheen raja näyttäisi hämärtyneen. Mutta fakta on aina fakta ja sen paikkansapitävyyden voi aina tarkistaa. Ja todellakin on tarkistettava! Niin ainakin itse teen ja työskentelen kaikissa toimissani tavalla, että faktani ovat aina tarkistettavissa, kirjallisessa muodossa ja ovat paikkansapitäviä.  

Näinä "vaihtoehtoisten faktojen" aikakautena on erittäin tärkeää säilyttää kopio kaikesta, mitä esimerkiksi kirjoittaa, jakaa somessa tai muissa medioissa. On tärkeää myöskin säilyttää arkistot asianmukaisesti ja vuosiluvun mukaan, silloin kyseessä olevan kohteen löytää tarvittaessa nopeasti ja helposti. Koska aina voi tulla joku omien intressiensä ja "totuuksiensa" kanssa ja väittää aivan muuta kuin mitä oikea fakta on. 

Mitä sitten tarkoittaa faktantarkastus? Se on  journalistinen lähestymistapa, jossa analysoidaan yhden tai useamman henkilön lausuntoja perustuen todistettavissa oleviin, rationaalisiin ja objektiivisiin tosiasioihin. Ohessa voidaan tutkia myös sanallisia tai kirjallisia lausuntoja tosiasioihin rinnastamalla. Termiä käytetään tutkimalla paitsi journalismia, myös esimerkiksi viranomaisia tai yhteiskunnallisia ryhmiä medioissa. (Lähde: Wikipedia, vapaa tietosanakirja verkossa)

Ja lopuksi muutama sananen tähän merkilliseen maailmanaikaan pohdittavaksi:

"Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat." - Seneca 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

  

9. touko, 2019

Minulla ollut viime päivinä pientä ongelmaa digilaitteiden kanssa. Ibadini oli normaalisti latauksessa, kunnes laite putosi lattialle ja laturijohto katkesi niin, että johdon pää jäi koneen sisälle. Kokeilin erilaisia keinoja neuloista hammastikkuun, mutta en onnistunut kaivamaan laturin metallista päätä ulos koneesta. Oli vietävä kone it-palveluun ja sieltä huoltoon, jossa toki pää saatiin ulos ja kone ladattua - mutta vain hetkeksi: kone ei enää suostunut latautumaan ollenkaan.  Siispä pieni kiire pelastaa mitä pelastettavissa on (lähinnä Aurinkorinteellä ottamiani kuvia, videoita ym. tiedostoja lukuisa määrä) ja uusi kone käyttöön.

Siis mitä opimme tästä? Kaikki kuvat ja videot kannattaa tallentaa tikuille ja pilvipalveluun jne, ja kannattaa olla tarkkana latausjohtojen kanssa. Kaikkea voi sattua ja on sattunut, näitä tässä nyt enempää mainitsematta.

Myös salasanojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Itsellä ei ole ollut suurempaa ongelmaa, paitsi että minulla on tapana unohtaa salasanat. Vaikka kirjoitankin ne johonkin "muistiin", ja sitten en löydä muistivihkoani tai juuri sen vuoden kalenteria, johon ne pari vuotta sitten kirjoitin jne.

No niin, tällaisia ongelmia ei ollut 10-15 vuotta sitten. Silloin sentään selvisi normaalista elämästä ilman salasanoja ja noita vempaimia ei tarvittu ihan joka paikkaan. Nyt tuntuu, että kaikki elämä pyörii digimaailman ympärillä. Mutta paluuta entiseen tuskin on, ja eteenpäin on katsottava ja opeteltava asioimaan kaupan kassallakin robotin kanssa! Maailma muuttuu, Eskoseni!

Ensi sunnuntaina on äitienpäivä. Toivotan kaikille äideille hyvää äitienpäivää ja toivotan samoin myöskin heille, jotka ovat "äitinä" monille tämän ajan yksinäisille ihmisille. On monta tapaa olla äiti ja monta tietä tulla äidiksi. Tässäkin suhteessa maailma muuttuu, Eskoseni!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

 

2. touko, 2019

Aurinkorinteen kulttuuriohjelmat ovat saaneet runsaasti positiivista palautetta. Kiitos kaikille palautteesta, jota on ilo vastaanottaa. Myös tulevalla viikolla meillä on varsin mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla esimerkkinä Pirkanmaan maakuntapelimannien vierailu torstaina 9.5, sekä tiistaina 7. 5 puhetta luonnosta eli Riitta Angervuon ja Aarre Leskisen kirjaesittely otsikolla Kasvien salainen elämä: 

"Kasvien älykkyys on yksi viime vuosien kiinnostavimmista tutkimusaiheista. Monien tutkijoiden mielestä kasvien neurobiologisista ominaisuuksista on selviä tieteellisiä todisteita, jotka muuttavat käsityksemme kasvien elämästä. Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen selvittävät kirjassaan, mitä tutkimuksissa kasvien toiminnasta ja älykkyydestä on tähän mennessä saatu selville. 

Italialaisen neurobiologin Stefano Mancuson mukaan kasvit ovat suorastaan neroja, jos älykkyys määritetään kyvyksi ratkaista ongelmia. Tel Avivin yliopiston professori Daniel Chamovitz on puolestaan selvittänyt, kuinka kasvit omalla tavallaan näkevät, haistavat, tuntevat, kuulevat ja ovat tietoisia kasvuympäristöstään. Kasveilla on myös kyky oppia ja muistaa. Kasvit osaavat sopeuttaa toimintaansa olosuhteiden vaihdellessa ja viestivät keskenään niin kemiallisin tuoksuin kuin sähköisinkin signaalein. Ne tekevät myös yhteistyötä keskenään. 

Eläimet ja kasvit muistuttavat toisiaan sittenkin yllättävän paljon. Kasvien ja eläinten ja jopa ihmisen geeneissä on paljon yhteistä. Kuinka älykkäitä kasvit sitten ovat? Siinä mieltä kutkuttava kysymys, johon Angervuon ja Leskisen kirja pyrkii vastaamaan".

Eli varsin mielenkiintoinen toukokuinen viikko tulossa. Kirjaesittelyn ja pelimannimusiikin  lisäksi Aurinkorinteellä tarjolla vanhoja kansakoululauluja yhteislauluna (keskiviikkona) ja perjantaina pelaamme Bingoa, jossa aina palkinnot. Kulttuuriklubimme avautuu päivittäin klo 13 ja sinne on kaikilla vapaa pääsy. Tervetuloa! 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

25. huhti, 2019

Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Tampereen Pyynikin alueen pappi Minnamaria Tammisalo  keksi kietoa sellaisen lesken hartioille muistotilaisuudessa ja kertoi asiasta sosiaalisessa mediassa.

Alun perin lohtuhuivi on Tampereen Tuomasyhteisön käsityöntekijöiden idea. He neuloivat joitakin vuosia sitten lohtuhuiveja myyntiin lähetystyön hyväksi, ja Tammisalo osti itselleen yhden. Huiveja ei silloin suunnattu erityisesti läheisensä menettäneille, vaan kaikille, jotka lohtua kaipasivat.

Viime syksynä Minnamaria Tammisalo mietti, mitä tekisi aktiivisen seurakuntalaisen Kaija Jääskeläisen lahjoittamille lohtuhuiveille, jotka tämä neuloi seurakunnan villasukkakampanjan kylkiäisiksi. Sitten hän sai ajatuksen. – Muistotilaisuudessa, jossa olin pappina, päätin puheenvuoroni kietomalla lohtuhuivin lesken hartioille. Tämä oli jäänyt yksin pitkän liiton jälkeen ja koin, että hän kaipaisi konkreettista lohdutusta. Sanoin toivovani, että huivi voisi lämmittää, kun puolison käsi ei enää harteille yllä, Tammisalo kertoo.

Viime viikonloppuna Tammisalo vei toisen huivin uudelle omistajalleen samoin saatesanoin. Kummallakin kerralle palaute oli liikuttunutta. Muistotilaisuuteen osallistuneet ovat hämmästelleet, että kirkko tekee tällaistakin, tulee lähelle ja koskettaa. – Perinteisesti me papit olemme vieneet surevalle kirjan, mutta lukemiseen ei ole välttämättä pitkään aikaan voimia. Huivi sen sijaan lämmittää jo samana iltana, kun sureva astuu hiljentyneeseen kotiin.

Neulontaohje leviää sosiaalisessa mediassa ja paperilla. Minnamaria Tammisalosta huivin antaminen surevalle tuntui niin hyvältä, että hänen mieleensä nousi spontaani toive: Tekisikö joku lisää näitä huiveja? Hän toimittaisi ne kyllä perille. Tammisalo teki asiasta ilmoituksen Facebookiin, sekä omalle seinälleen että Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan sivulle. – Loppu on historiaa. Ihmetellen seurasin tykkäysten ja jakojen lisääntyvää määrää sekä ohjeen pyytäjien intoa. Olen saanut paljon kannustavaa palautetta siitä, että tulin luoneeksi someilmiön.

Asiasta ovat innostuneet niin seurakuntalaiset kuin kirkon työntekijätkin. Alkuviikon vapaapäivät Tammisalo käytti ohjeiden lähettelyyn. Hän kävi kopioimassa ohjeesta myös paperiversioita jaettavaksi Tampereen Aleksanterin kirkolla. Sitten joku ehdotti Facebook-ryhmän perustamista lohtuhuiveille. Syntyi Lohtuhuivien lähettiläät. Jo parissa päivässä ryhmä sai yli 200 jäsentä. Tammisalo on ideoinut ryhmäläisten kanssa lohtuhuivitapaamista Aleksanterin kirkolle. – Kahvia keitän ja kastettavaa tuon, jos tavataan. Mikään ei estä tapaamasta lohtuhuivien tiimoilta ympäri Suomea. Olisi ilo saada ryhmään kuvia niistä hetkistä. Puolalaisen naisen huivimalli välittää lohdutusta

Nikolai-huivin mallin kehittäjä on puolalainen nainen, joka ilahtui Tammisalon mukaan siitä ajatuksesta, että hänen luomansa huivi voi välittää lohdutusta. Pitsireunuksensa vuoksi malli sopii erityisesti naisille. Toisaalta Tammisalo painottaa, että yksinkertaisempikin huivimalli toimii samassa tarkoituksessa hyvin. Värejä ei ole määrätty, mutta hillitty yksivärinen huivi sopinee parhaiten surun hetkeen, Tammisalo sanoo. – Miehille sopisi yksinkertaisen tyylikäs kaulahuivi samalla tavoin ojennettuna. Koen, ettei mallilla ja muodolla ole niin suurta väliä, kietomisen ele ja lohduttavat sanat tekevät lohtuhuivista lohtuhuivin.

Tammisalon mukaan lohtusukatkin tulevat kyseeseen, mutta niiden pukeminen ei ole muistotilaisuudessa yhtä yksinkertaista kuin huivin kietominen olalle. Tampereen seurakuntien tavoitteena on, että ihmiset voisivat olla kristittyjä itselleen merkityksellisellä tavalla. Lohtuhuivien kutominen on Tammisalon mielestä oiva tapa elää tätä strategiaa todeksi.

Tammisalo uskoo vahvasti siihen, että kaiken maailmassa tapahtuvan pahan keskellä ihmisillä on vahva myötäelämisen kyky ja halu kulkea kärsivien rinnalla. Hän sanoo, että moni on avoimesti kertonut hänelle, ettei edes kuulu kirkkoon, mutta haluaa olla edistämässä surevan saamaa lohdutusta. – Olisi ilo, jos lohdutus saisi levitä lohtuhuivien kautta ympäri Suomea. Uskon, että huivi välittää yhteisön tukea, seurakunnan läsnäoloa ja Jumalan läheisyyttä, sanoitta, sanoilla ja siunaten. (Referointi Kotimaa-lehden ja Aamulehden pääsiäisenajan jutusta)

 

 Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

Ps. Huiveja ym. neulotaan/virkataan myöskin Aurinkorinteen eri ryhmissä, jossa käsityöihmisiä on läsnä. Eikä mukanaolossa tarvitse olla "käsityöihminen", pelkkä läsnäoleminen riittää.