Ajatuksia päiväkirjan äärellä...

12. syys, 2019

Tätä kirjoittaessani samaan aikaan taustalla telkkarista tulee A-Talk, jossa keskustellaan mm. siitä, tarvitaanko meillä Suomessa työperäistä maahanmuuttoa ns. matalapalkkatöihin, joihin luetaan mm. koodaajat, hitsaajat, siivoojat, hoitajat jne. Taisin edellisessä tekstissäni jo mainita, että jotta 0.7 hoitajamitoitus täyttyy, tarvitaan vähintään 4000 uutta hoitajaa. Koska kotimaista hoivahenkilöstöä ei löydy riittävästi ”tähän hätään” eikä kuulemma heidän palkkaamisekseen riittäisi edes rahat (eduskunnan kyselytunti tänään12.9.-19), nyt julkisuudessa väläytellään laajasti ja tosissaan työperäisen maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä.

 Ja kuinka paljon on tuntuva lisääminen? TEM eli Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 20 000 ihmistä. Vuodessa. Samoilla linjoilla kuuluu olevan A-Talk.n keskustelijat tuossa selkäni takana. On siis selvää, että lähivuosina meidän yhteiskuntajärjestelmä tulee muuttumaan paitsi demografisista (väestötieteellisistä) syistä, myös ilmastonmuutoksen tuomien uudenlaisten ongelmien vuoksi – joiden laajuutta on vaikea arvioida tässä vaiheessa. Voimme todeta, että vain muutos on pysyvää.

 Keskustelin tässä joku päivä erään seniori-ikäisen henkilön kanssa, joka oli muuttamassa ja toivoi kovasti Hämeenkyröön senioreille tarkoitettuja palveluasuntoja. Tai oikeastaan puhe oli kokonaisesta seniorikorttelista, jollainen sopisi hienosti esimerkiksi Aurinkorinteen yhteyteen tai välittömään läheisyyteen.

Kiinnostuin aiheesta ja aloin googlettamaan lähikuntien senioriasuntotarjontaa. Naapurikunnassa Ylöjärvellä on noin vuosi sitten valmistunut Seniorikoti Valkokulta: - Olemme mukana tukemassa mahdollisimman kodikasta asumista elämän loppusuoralla. Monen ikäihmisen pelkona on laitostuminen tai yksinäisyys ja juuri tähän haluamme muutosta. Vuokrattavien asuntojen joukossa on myös kaksioita, joihin voi muuttaa pariskuntia, joista toinen tarvitsee tehostettua hoitoa, mutta toinen ei. Näin he voivat asua yhdessä silloinkin, kun omat voimat eivät enää riitä toisesta huolehtimiseen yksin.

Niin, vaikka tiedän ettei Hämeenkyrössä pitäisi investoida juuri mihinkään muutamaan vuoteen, senioriasuntoihin varmasti täytyy. Siis jo lähivuosina. Nimittäin vanhusväestön määrä kasvaa nopeaa vauhtia ja tarvitaan palveluasuntoja ihmisille, jotka eivät vielä tarvitse hoivakotipaikkaa, mutta toisaalta eivät kotonakaan pärjää, ainakaan yksin. Siispä oikea ratkaisu olisi seniorikortteli sotekampuksen lähistölle niin, että kortteli voidaan yhdistää palveluihin esim. tunnelilla tai maanpäällisellä käytävällä.

Tämä on vain idea, ajatus, joka tuli mieleeni em. seniorikansalaisen kanssa käymän keskustelun tuloksena. En pohdi rahoitusta tai tonttia tässä vaiheessa. En myöskään aikaa, koska Roomaakaan ei rakennettu yhdessä yössä. Eikä pyramideja. Mutta näidenkin syntymekanismeissa ensin oli ajatus…

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

 

5. syys, 2019

Mistä huomaa syksyn saapuneen? Siis pimenevien iltojen, viipyilevien aamujen, harmaan sateen ja puimuroitujen sänkipeltojen lisäksi? No ainakin erilaisista teemaviikoista (kuva ohessa), joiden aiheissa myöskin me Aurinkorinteellä ko. viikkoja pyrimme viettämään. Paitsi tämän viikon teemaa (Keliakiaviikko 2 - 8.9.) en ainakaan itse huomannut ennen kuin yksi asiakkaista siitä mainitsi.

Muistiviikko 16 - 22.9. ja Vanhustenviikko 6 - 13.10. ovat vakiintuneet tärkeimmiksi teemaviikoiksi Aurinkorinteen näkökulmasta lähinnä syystä, että teemat ovat lähellä meidän asiakaskuntaa. Muistiviikon ydinajatuksena on Muistiystävällisiä tekoja, joita tekoja pyrimme toteuttamaan parhaamme mukaan pitkin viikkoa ja muutenkin päivittäin viikon teemasta huolimatta. Myös Vanhustenviikolla 6 - 13.10. Varaudumme vanhuuteen monipuolisina ohjelmakokonaisuuksina, joista lisää lähempänä ko. viikkoa. Kannattaa seurata ilmoittelua ja kotisivun "Ohjelmaopas" osiota.

Teemaviikoissa (katso kuvaa) kiinnostava on myös Aivoviikko loka-marraskuun vaihteessa ja sen viikon ajatus Korvaamaton kovalevy. Mikä onkaan sen tärkeämpi kuin ihmisen aivot? Tärkeä on myöskin Mielenterveysviikko niinikään marraskuussa, joka onkin ajankohtainen mitä tulee viimeaikaisen uutisointiin nuorten mielenterveysongelmista, jotka ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina. Tämä kehitys on todella huolestuttavaa, koska - kuten tiedämme - tämän päivän nuoret ovat huomisen aikuisia eli juuri heitä, jotka hoivaavat meitä sitten kun tulemme tarpeeksi vanhoiksi. Nimittäin jos heitä on lukumääräisesti tarpeeksi, jotta pystyvät meitä hoitamaan saati elättämään, jota myös huoltosuhteeksi sanotaan.

Ai mikä huoltosuhde? "Taloudellisella huoltosuhteella tarkoitetaan työllisten lukumäärän suhdetta työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Työvoiman ulkopuolisiksi lasketaan 0–14-vuotiaat, opiskelijat ja koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat."  Vaikka tämä on tärkeä aihe, on se myös todella tylsä,  en viitsi kirjoittaa siitä nyt enempää. Lukekaa lisää täältä: https://findikaattori.fi/fi/32

 

Oheinen kuva on viimeisimmästä Terveydeksi-lehdestä, jota saa maksutta mukaan apteekeista. Lehdessä on myös toimittaja, uutisankkuri ja kirjailija Matti Röngän haastattelu, jossa hän mainitsee mm. ajattelun vapaudesta: " Joka päivä yritän muistaa, että pitäisi oppia jotain uutta --- tunnen olevani aika vanha, mikä on yllättävää. Se on sen takia myös pinnalla, että uusinta kirjaani varten olen pohtinut ja ajatellut paljon ikääntymistä --- olen päättänyt pitää kiinni vapaudestani. Se on minulle tärkeä asia. Se tarkoittaa, että minulla pitää olla ainakin illusio taloudellisesta vapaudestani. Ja minulla täytyy olla ajattelun vapaus".

Rönkä puhuu ko. haastattelussa myös työstä, jonka sosiologinen termi on vieraantumaton työ, joka tarkoittaa työtä, jonka tuloksen näkee heti. Hänelle se saattaa olla metsätöitä, monille naisille käsitöitä, jota Aurinkorinteellä voidaan ainakin käsityölankojen puolesta harrastaa runsaasti. Olemme nimittäin jälleen saaneet lahjoituksena upeita lankoja, joista Lämmin Kiitos, ja samoin myös kaikille aiemmille lahjoittajille tätäkin kautta! 

 

"Kun sinulle tulee ikää, huomaat, että sinulla on kaksi kättä - toinen, auttaaksesi itseäsi, toinen, auttaaksesi muita." - Audrey Hepburn

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

31. elo, 2019

Ihmisen osa, mikä se on tai millainen se on? Entä jos ihminen ei olekaan kokonainen vaan jostain syystä rikkoutunut joko fyysisesti tai psyykkisesti? Jos ihminen ei ole kokonainen, hänen täytyy olla jotenkin osissa, eikö niin: osatyökyvytön, osa-aikaeläkeläinen, osaksi työssä, osaksi eläkkeellä jne, jne. Olen pohtinut näitä asioita viime aikoina liittyen lähinnä maan hallituksen tavoitteeseen 75 prosentin työllisyydestä ja miten esimerkiksi osatyökykyiset työikäiset ja työhaluiset ihmiset saataisiin jälleen työn syrjään kiinni: "Rinteen mukaan työllisyystavoite voidaan saavuttaa määrätietoisella politiikalla. 75 prosentin työllisyys on määrä tavoittaa vuoteen 2023 mennessä. Siihen vaaditaan noin 60 000 uutta työllistynyttä." (Maaseudun Tulevaisuus 19.6.2019)

Tiedämme varmasti kaikki, että sotealoilla (varsinkin vanhustyössä) on huutava pula työvoimasta jo nyt saati sitten, kun hoitajamitoitus 0.7 konkretisoituu - tai jos konkretisoituu.  Mistä muuten saadaan kaikki noin 4500 puuttuvaa hoitajaa?  Vanhustyö kun ei valitettavasti ole kovin vetovoimainen ala nuorten keskuudessa, vaikka alalle on maassamme koulutettu paljon väkeä viime vuosina. THL:n taannoisen selvityksen mukaan Suomessa oli yli 72 000 sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saanutta ihmistä, jotka eivät työskentele alalla lainkaan. (HS 30.8.-19)

Vaikuttaa siltä, että osa- ja kokoaikaisia työikäisiä ja myös eläkeikäisiä todella tarvitaan lähitulevaisuudessa ja monissa pienissä kunnissa vanhustenhoito on jo nyt aika pitkälle eläkeläisten harteilla. Esimerkiksi Viitasaarella tilanne on varsin tuttu: "Viitasaarella sairaalan ja erityisryhmien vuokratalon sijaislistoilla ei ole muita kuin eläkeläisiä. Täällä todellakin mummot hoitavat mummoja. Yksi heistä on jo 76-vuotias, täyttä häkää paahtava ja pidetty hoitaja. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ilman eläkeläisiä tämä homma ei pyörisi. Nämä vuorot eivät vain toimisi. On taivaan lahja, että meillä on näitä eläkeläisiä”, sanoo hieman alle 40 vanhuksen ryhmäkodissa Helmiinassa työskentelevä sairaanhoitaja Sirpa Hautsalo.

Lue koko juttu otsikolla Vanhusten hoito eläkeläisten hartioilla  täältä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006222767.html

 

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa hienosti ihmisen osasta, monista osista tai osattomuudesta sekä välitiloista: "Välitilat ja siirtymävaiheet kuuluvat elämän kulkuun. Joskus ne alkavat yllättäen, itsestämme riippumattomista seikoista johtuen, toisinaan ne ovat seurausta valinnoista. Ikäkriisit saapuvat ja lähtevät kuin hitaat muuttolinnut. Syntymät ja kuolemat tulevat milloin tahtovat. Niiden jälkeen seistään aina hetki elämän eteisessä ja ihmetellään, mistä ovesta nyt kuljetaan. Rakkaudessa kärsitään, erotaan ja palataan taas yhteen, saman tai jonkun toisen kanssa. Ja aina väleissä seistään suuren humisevan tyhjyyden keskellä seurana yksinäisyyden pelko tai halu. Kunnes jonain päivänä kokeilemme, josko jalat taas kantaisivat ja astumme tapahtumien virtaan, joka välittömästi tempaa meidät mukaansa. Se saa unohtamaan kärsimykset ja koettelemukset, koska haluamme vain elää, kaikesta huolimatta." (Hannu-Pekka Björkman, Eeva-lehti 7/2013)

 

"Rakkaus työhön on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen." - Sylvi Kekkonen 

  

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi 

 

 

23. elo, 2019

Kiitos teille, hyvät lukijat, hienosta palautteesta, jota olen saanut viimeaikoina ja myöskin vuosien saatossa nimenomaan tästä blogin kirjoittamisesta. Pyrin kirjoittamaan kerran viikossa ja nyt on menossa viides vuosi.

Aloitin blogin kirjoittamisen muistaakseni kesällä v. 2015, tosin silloin epäsäännöllisesti silloin tällöin, mutta vuodesta 2016 säännöllisesti kerran viikossa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Pääset lukemaan helposti myös näitä vanhempia blogitekstejäni klikkaamalla tämän sivun alalaidasta kohta "Yleiskatsaus". 

Niin, aika paljon tekstiä (satoja sivuja) onkin vuosien mittaan kertynyt, ja joku lukija kerran kysyikin, että enkö julkaisisi kirjoituksiani myös paperisena versiona eli kirjana. Ajatus on kyllä ideaali, koska kirjana myöskin nettiä käyttämättömät ihmiset voisivat lukea tekstejäni niin halutessaan. Ehkäpä julkaisen tekstit kirjana (tai kirjoina) sitten kun eläkepäivät koittaa viimeistään 68 vuotiaana ja ja tietysti tulen lahjoittamaan mahdolliset tuotot Aurinkorinteen kulttuurirahastoon käytettäväksi ikäihmisten huviksi ja hyödyksi. Näin olen ajatellut, mutta aika näyttäköön...

Kirjailija Leena Krohn kirjoittaa osuvasti ihmisen kirjoittamisesta. Teoksessaan Kadotus (Teos 2018) Krohn kirjoittaa näin: - Luuletteko, että kirjallisuudessa on kysymys kirjallisuudesta? Ei sinne päinkään! Todellisuudesta, siinäkin on kysymys todellisuudesta! Sillä jokainen kirjoittaja kysyy yhä uudelleen: Mikä on totta? Ettekö ymmärrä, että kun te puhutte, puhutte hetkeen, mutta kun kirjoitatte, kirjoitatte ikuisuuteen? Se ei ole aivan vaaratonta.

Leenan Krohnin tekstit ovat samalla myös eräänlaisia hätähuutoja inhimillisen elämän puolesta: - Mutta en minä huuda, yritän vain kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy kirjoittaa. Hyvyys kaikkinensa on kiinnostavampaa kuin pahuus, koska hyvyys on pyrkimistä ja taistelua. Pahuus on vain periksi antamista.

Minusta juuri tässä on kaiken kirjoittamisen ydin, ja juuri tähän kaiketi minäkin omalla kirjoittamisellani pyrin. Kuten Leena Krohn sanoo, jokainen kirjailija etsii ihmistä. Ihminen on kaiken mitta, ihmiselle. Ihminen on salaisuus.

Aurinkorinteen nettisivulla muuten on jo noin  31300 kävijää! Viikottain sivustolla käy on noin 400- 600 kävijää, joka on todella hieno juttu. Kiitos kaikille lukijoille ja kävijöille! Matka jatkuu...

 

Laiva on parhaassa turvassa satamassa, mutta ei laivaa sitä varten ole rakennettu. (tuntematon)

  

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

 

 

 

15. elo, 2019

Jälleen yksi elokuinen viikko vilahtanut ohi nopeasti. Aurinkorinteen Kulttuuriklubille saimme vieraita läheltä ja vähän kauempaakin ja muutenkin viikko oli varsin tapahtumarikas. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsöössä varsinkaan palveluliikenteen osalta, mutta pitää muistaa, että tämä elokuu on kokeilukuukausi ja asiat asettuvat kohdilleen ajallaan. Myös oppilaskuljetuksissa on kuulemma ongelmia, toivottavasti näihin löytyy pian kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Kulttuuriklubilla kävi siis vieraita mennä viikolla sekä läheltä omasta kunnasta, lähikunnista että rapakon takaa USA.sta (kuva: Fullerton, California). Hienoa huomata, että kulttuuritoimintamme ikäihmisten parhaaksi herättää kiinnostusta jopa maamme rajojen ulkopuolella. Amerikkalaiset vieraamme olivat erityisen kiinnostuneita pelimannimusiikista, jota edustivat keskiviikon Kulttuuriklubilla 2-rivisten mestarit Erkki-Jussi Koivuluoma ja Veli-Matti Järvenpää. Vieraamme rapakon takaa  toivat terveisensä amerikansuomalaisesta siirtolaiskulttuurista, jonka perinteeksi on muodostunut vuotuinen FinnFest-juhla, jota nyt syyskuussa juhlitaan Detroitissa. https://finnfest.us/finnfest-2019/ 

FinnFestistä on muotoutunut myöskin eräänlainen kulttuurivaihdon tapahtuma ja juhlassa esiintyy monia suomalaisia artisteja. Hämeenkyröläistä edustusta vuoden 2011 FinnFesteiltä San Diegosta voi katsoa ja kuunnella täältä: https://youtu.be/4BlGHbZYw78 

 

Edellisessä kirjoituksessani jo taisin mainita yhteislaulun tervehdyttävästä vaikutuksesta. Tänään lauloimme virsiä, juurikin niitä kauniita ja tuttuja lapsuuden virsiä, jotka piti opetella ulkoa ainakin muutama säkeistö. Ja tänään tapahtui yksi merkillinen juttu: nimittäin joukko vapaaehtoisia laulajia tupsahti paikalle ihan sattumalta kahvilaan tietämättä, että ohjelmassamme oli juuri niillä hetkillä alkamassa virsilaulutuokio. Ja minä tietysti luulin, että he olivat lukeneet esim. Aamulehden menoinfoa ja tulivat ihan tarkoituksella paikalle! 

Ja me lauloimme kaikki yhdessä virsiä ikivanhoista virsivihkoista juuri niin voimallisesti kuin Jaakko Löytty sanoo Siionin virsistä: - Minun huono puoleni on, että saatan vetää kovalla höökällä ja jyrätä muut, mutta täällä on niin hyviä veisaajia, että ei ole sitä pelkoa. Kyllä täällä jyrähtää, Löytty sanoo.

Siis aina ei tarvita viikkojen ennaltasovittuja ja lukkoonlyötyjä sopimuksia, ei tekstareita, mesengeriä, sähköpostia yms. Tieto ja tietoisuus meissä toimii selittämättömällä tavalla ilman em. nykypäivän vempaimia, jos aika, paikka ja hetki on oikea! Kaikelle ei todellakaan ole eikä tarvitse olla mitään järjellistä selitystä. Jotkut asiat vaan tapahtuu kun aika on.

 

Raija Westergard

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi