30. touko, 2019

Helavalkeilla

Helatorstaihin sisältyy runsaasti kansanperinteen tarinoita. Itse muistan lapsuudestani juurikin helavalkeat, joiden äärellä oli aina hieman mystinen tunnelma. Palavan puun ja tervan tuoksu sekä silmiä kirventelevä savu vei ikäänkuin aikamatkalle menneiden sukupolvien aikaan ja maisemaan. Kasvatustieteen tohtori Eeva-Maija Lappalainen kirjoittaa hienosti helavalkeitten kansanperinteestä näin:

"Menneinä aikoina toukokuun juhlaa, helaa vietettiin eri puolella Suomea perinteisesti lumien sulettua. Olennaisena osana helajuhlamenoihin kuului helavalkea, tulien sytyttäminen. Vanhaan aikaan tuli sytytettiin hankaamalla, kitkaamalla kahta keppiä tai puuta vastakkain. Kansankulttuurin kerääjä ja tutkija Christfried Ganander tiesi, että tällä tavalla aikaansaatua tulta, kitkavalkeaa pidettiin erityisen pyhänä.

Helavalkean polttamiseen liittyi muitakin ritualistisia sääntöjä: Jyväskylän seudulla on tiedetty kertoa, että se sytytettiin yhdeksästä eri puulajista. Tammelassa taas uskottiin, että kokkovalkeassa saa polttaa tervan kanssa vain katajaa. Erityisesti katajalla ja tervalla muinaissuomalaisen tulen rakennusaineina tuntuukin olevan tärkeä asema. Molempien uskottiin puhdistavan henkisesti ja karkottavan pahaa.

Helatulien äärelle kokoonnuttiin yleisesti iloitsemaan kevään saapumisesta kelloja ja torvia soittaen ja simaa juoden.  Oli tavanomaista, että kevään tultua helaa poltettiin tietyillä ylevillä paikoilla. Ulos jaloittelemaan laskettua karjaa ajettiin helatulien läpi sairauksien ja tapaturmien ehkäisemiseksi.

Helajuhlissa korkeilla vaaroilla ja vuorilla leimusivat iloiset kokkovalkeat ja niiden ympärillä ihmisparvet laulaen päästivät ilonsa ilmoille. Palavat hela- eli toukovalkeat roihusivat myös pelloilla ja vainioilla. Ylipäänsä helajuhlassa vallitsi ilo ja riemu, kun nautittiin keväästä ja lisääntyvästä valon ajasta.

Käsitys valon, päivänvalon ja tulenvalon voimasta painajaisten ja pahojen henkien karkottajana on ikiaikainen ja kumpuaa ihmisen psyyken syvimmiltä tasoilta. Tulien polttamisella vanha kansa pyrki myös varmistamaan hyvän sadon ja runsaan karjaonnen. Tämä saavutettiin polttamalla viljavainioilla olkea ja karjan kaluamia lehdesten varpuja.

Valkeiden pääasiallinen tarkoitus vaikuttaa kuitenkin olleen vahingollisten henkien karkottaminen ja puolustautuminen niiden tuottamia vahinkoja, varsinkin tauteja ja kipuja vastaan. Tuli tiedettiin Kustaa Vilkunan sanoin sellaiseksi ”alkuaineeksi”, jota kaikki pahat voimat pelkäävät. Ennen kaikkea ne karttavat väkevältä tuoksuvaa, tervaista ja katajaista savua.

Helatulien käytön alkuperäisestä merkityksestä tiedetään, että helavalkeita poltettiin vanhojen röykkiöhautojen tai kalmistojen läheisyydessä muun muassa Uskelan Veitikkalassa ja Hämeenkyrön Kalmonmäellä." (Savon Sanomat 27.5.2019)

Kuka muuten tietää missä kyseinen Kalmonmäki Hämeenkyrössä sijaitsee?

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi