11. heinä, 2019

Heinäkuun hetkiä

Kirjoitin tämän jo kertaalleen, mutta sitten onnistuin hävittämään tekstin. No, eipä siitä nyt kovin suurta menetystä tullut, mutta joskus käy näinkin. Jos muistelen nyt, niin oikeastaan aika paljon tekstiä olen kirjoittanut elämäni aikana lähes suoraan digiavaruuteen, koska en aina ymmärrä olla riittävän tarkka tallentamisen suhteen.  Tai siis en nyt ihan koko elämäni aikana, koska vasta tämä tietokoneaika on tuonut kohdalleni kadottamisen kulttuurin kirjoittamiseen. 

Niin, tuo riippumatto (kuvassa) on kyllä kiva,  mutta minun heinäkuuhun se ei kuulu. Enää. Nimittäin riippumattoon on varsin viheliäinen asettua, jos onnistuu siinä ollenkaan, koska ainakin minut riippumatto heitti varsin usein yli laidan toiselta syrjältä kun toiselta puolelta sinne yritti. Hevosen selkäänkin pääsee helpommalla kuin riippumattoon. Ja voi mustelmien määrää...

Mutta lapsuuden keinut olivat kivoja. Siis kiikkukeinut, joita tehtiin kahdesta köydestä ja laudanklapista ja ripustettiin vahvaan männynoksaan. Ja aina piti olla kovat vauhdit ja joskus oksa katkesi - ja taas tuli mustelmia. 

Vaikka heinäkuu on jo pitkällä, varsin vähän olemme olleet Aurinkorinteen terassilla. Ei, ei siellä ole riippumattoa eikä kiikkulautaa, mutta paikka on muuten hieno ja maisema täydellinen. Niin, siellä terassilla ei ole tarjennut. Vaikka toisinaan onkin aurinko paistanut lämpimästi, mutta tuuli jäähdyttää lämmön nopeasti. Ja harvoin Aurinkorinteen terassilla on täysin tuuletonta, siis ei juuri koskaan. Siksipä me haaveilemme lasitetusta terassista, mutta se haave toteutunee hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti ensi vuonna. 

Onneksi kuitenkin Siljankodin terassiremontti on aloitettu. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi